Jazzin kotiinkuljetukset olivat varmasti kokemus isolla K:lla niin kuuntelijoille, artisteille kuin järjestäjillekin.

Kevät ja kesä työssäoppimassa Jazz City Turku ry:ssä

26.6.2020 Blogi

Olen aina rakastanut tietää, mitä tapahtumien takana tapahtuu. Mitä kaikkea täytyy ottaa huomioon ja tehdä ennen kuin yleisö voi saapua keikkapaikalle, artisti voi nousta lavalle ja unohtumaton elämys voi alkaa. Tämä kiinnostus on saanut minut toimimaan vapaaehtoisena useammalla festarilla. Kulttuuriala ja varsinkin tuottaminen kiehtoo minua.

Opiskelen Turun Ammatti-instituutissa mediapalvelujen tuottajaksi. Osana opiskeluja on suoritettava työssäoppiminen, ja mielenkiintoni takia, tai sen ansiosta, päädyin Jazz City Turku ry:n toimistolle. Aloitin työssäoppini jo maaliskuussa, juuri ennen Turku Jazz Festivalia. Pääsin heti mukaan toimintaan festivaalin tiimoilta ja sain kokea hetken hektistä festivaaliarkea. Tehtävät olivat monenlaisia aina esimerkiksi backstagella toimimisesta rannekkeenvaihtoon ja videokuvaamiseen. Lyhyt aikakin näyttää tapahtumatuotantojen massiivisuuden. Tuotanto ja suunnittelu ovat vain yksi osa kokonaisuutta. Ilman tekniikan, äänen ja valon ammattilaisia, saatikka tapahtumapaikan ylläpitäjiä, ei olisi mahdollista järjestää tapahtumia. Näiden lisäksi esimerkiksi siisteydestä, ruuasta ja markkinoinnista on jonkun huolehdittava. Suuremmissa tapahtumissa myös vapaaehtoisilla, jotka hoitavat erinäisiä, tärkeitä avustavia hommia, on suuri rooli.

Erilainen kevät ja kesä

Turku Jazz Festival pidettiin. Sitten tuli korona. Tuli etäkoulu, etäharrastukset ja etätyöt. Innolla odotetut kevään ja kesän keikat ja festivaalit peruuntuivat tai siirtyivät. Itse odotin kesältä eniten uutta Archipelago Sea Jazz -festivaalinelikkoa. Niin usean tapahtuman taustatöihin ei usein yhdessä kesässä pääse. Valitettavasti kaikki neljä festivaalia siirtyivät ensi kesälle, joten tänä kesänä emme pääse niitä kuulemaan.

Esirippujen takana tekeminen ei koronasta huolimatta loppunut. On ollut hienoa nähdä, miten tilannetta ei ole jääty surkuttelemaan. Jazz City Turussa katseet on käännetty uusiin mahdollisuuksiin ja ensi syksyyn. Syksyn osalta valmistellaan taas varovaisesti live-esiintymisiä. Tilanteen huononemiseen pitää kuitenkin edelleen varautua. Keväälle kehiteltiin aivan uudenlaista Flame Jazz -toimintaa: livestriimauskeikat ja Flame Jazz Home Delivery eli jazzin kotiinkuljetukset.

Harjoittelijan hommia

Minuakaan ei toimettomaksi ole jätetty. Syksyn markkinoinnissa olen saanut olla mukana viimeistelemässä mainoskuvia ja päivittelemässä tapahtumakalentereita. Pääsin tutustumaan livestriimauskeikan taustatöihin ja samalla valokuvaamaan esiintyjiä. Keikkojen kuvaaminen on osaltaan vielä haastavaa vähäisen valon takia, mutta tekemällä oppii. Lisäksi sain hetken seurata tarkkaamon työskentelyä. Oli hauskaa nähdä tapahtumat livenä salissa ja toisessa huoneessa se toiminta, jossa päätetään, mitä katsojat lopulta näkevät. Se vaatii jatkuvaa seurantaa ja reagointia, kun lähetystä lähetään livenä.

Pääsin ekaa kertaa näkemään tarkkaamon toimintaa tositilanteessa.

Jotenkin odotin, että livestriimissä olisi käytetty isoja TV-kameroita, mutta kamerat olivatkin pieniä ja kompakteja.

Pääsin myös toiselle Home Jazz Delivery -päivälle mukaan valokuvaamaan ja näkemään lähietäisyydeltä, kuinka tällainen uutuustoiminta toimi tapahtumajärjestäjän näkökulmasta. Ja hyvinhän se toimi! Päivä sujui rennolla, mutta tarmokkaalla otteella. Käytännössä päivää värittivät useat vaihtuvat keikkamaisemat sekä roudaamisen ja soiton vaihtelut. Meillä oli selkeä aikataulutus, mutta ainakaan minulle ei välittynyt turhaa kiireentuntua vaan kierros hoidettiin hymyissä suin. Hyvällä suunnittelulla ja varautumisella asiat toimivat niin kuin niiden pitääkin. Ensimmäinen jazzin kotiinkuljetuspäivä oli vielä toukokuun puolella, joten kokoontumisrajoitusten takia en päässyt sille mukaan, mutta onneksi pääsin tälle toiselle.

Työssäoppimiseni jatkuu kesän ja vielä varmasti osin syksynkin ajan, vaikka alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat, kuten varmasti monilla muillakin. Uskon kuitenkin, että töitä ja tekemistä varmasti löytyy edelleen ja mitä lähemmäs syksyä mennään, sitä monipuolisemmiksi hommat muuttuvat. Odottelen jo innolla jatkoa. Jaksetaan uskoa tulevaan ja pidetään itsestämme ja läheisistämme huolta!

 

Kirjoittajasta:

Christina Piirainen on 21-vuotias nuori, joka on kotoisin Kuhmosta. Hän opiskelee Turun Ammatti-instituutissa mediapalvelujen tuottajaksi, mutta haaveilee työskentelevänsä tapahtumatuotannon parissa isona. Hän toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja aloitti viulunsoiton viime syksynä.

 

Jaa →